Vallitseva yhteiskunnallinen keskustelu sekä esimerkit ohjaavat toimintaamme. Muun muassa nämä huomiot tein väitöstutkimuksessani, jossa selvitin asukkaiden valintoja ja päätöksiä eri tutkimushankkeissa erilaisin menetelmin. Asumisen valinnat ja päätöksenteko paljastettuina

Asumistutkimuksessa on jo pitkään tunnistettu asumistarpeiden ja elämäntyylien moninaistuminen.  Asumista ei siksi kannata enää arvioida yleistyksiä etsien saati perinteisen asumisuran kautta.

Kuvaan on astunut asumispolkujen käsite, joka viitoitti myös omaa väitöstutkimustani. Käsitteeseen sisältyy ajatus siitä, että emme kurota suoraviivaisesti ”uralla ylöspäin”, vaan arvioimme ennemmin kokonaisuuksia: sitä, mitä asunto ja asuinalue mahdollistavat omalle ja mahdollisen kumppanin ja muiden läheisten elämälle, juuri nyt, tässä elämäntilanteessa.

Asumispolut korostavat myös asunnon ja kodin merkityksiä. On asukkaita, joille asunto on ensisijaisesti tukikohta. Osa taas käyttää paljonkin aikaa ja varallisuutta kotinsa tekemiseen.

Hallintamuodolla ei ole niinkään väliä vaan sillä, mitä asuinalueeltasi, naapurustostasi sekä asunnoltasi ja sen pihalta tai parvekkeelta haet. Teetkö asunnostasi pitkäaikaista kotia vai onko se sinulle väliaikainen paikka.

Miten koti sitten näkyy nykykeskusteluissa? Vaikuttaa siltä, että koti käsitteenä on jäänyt ensisijaisesti asuntoilmoitusten sloganeihin, lifestyle-lehtiin ja -blogeihin. Maankäytön suunnittelu, rakennusteollisuus ja asuntopolitiikka keskittyvät asuntoihin. Ja tässä keskittymisessä on jo vuosikymmenet painotettu määrällistä tehokkuutta.

Olemme kuitenkin siirtyneet massatuotannosta yksilöllisyyteen, aikaan jolloin asuinalueita brändätään, asumisen heimoja tunnistetaan ja kerrostaloasuntojakin suunnitellaan yksilöllisiksi. Yleisvaikutelmana kehitys on kuitenkin toistaiseksi jäänyt laimeahkoksi, yksilöllisyys viimeistelyvaiheen koristeluksi ja heimoajattelu viihteellisiksi kyselyiksi – huolimatta hyvistä avauksista.

Vielä on matkaa asuinalueiden ja asuntojen kohdentamiseen eri elämäntyyliä edustaville asukasryhmille. Väitöstutkimukseni paljasti valintamahdollisuuksien olevan vielä yllättävän vähäisiä hallintamuodosta riippumatta. Asuntomarkkinoiden hintakehitys pitää huolen, että asumisen valinnan vapaus on yhä harvojen saatavilla.

Asukkaiden valintoja leimaa asuinalueen merkitys. Tämän pitäisi kannustaa selvittämään aiempaa tarkemmin, miksi tietylle alueelle halutaan.  Kun alue painottuu, on tyypillistä, että asukas tinkii asunnon tai sen ulkotilojen ominaisuuksista.

Tässä selvitystyössä keskeistä on yhteistyö – kuntien, rakennuttajien ja muiden keskeisten toimijoiden on hyvä kerätä yhteistyössä tietoa asukkaiden tarpeista ja toiveista, niin asuntojen kuin asuinalueiden kokonaisuudessa. Tämä tieto auttaa tunnistamaan, mitkä suunnitteluratkaisut tukevat mitäkin asukasryhmää.

Yksi avaus tähän suuntaan on vastikään Vantaalla toteutettu asumiskokemustutkimus uusista kerrostaloasunnoista ja -alueista.

Eija Hasu
Asemakaavasuunnittelija, maisema-arkkitehti
Vantaan kaupunki, Kivistön asemakaavayksikkö