Hallitus antoi eduskunnalle maaliskuun alussa lakiesityksen (HE 12/2018 vp), jolla parannettaisiin pitkien korkotukilainojen tukiehtoja. Esityksen tavoitteena on lisätä korkotukilainoituksen houkuttelevuutta ja kasvattaa ARA-tuettujen vuokra- ja asumisoikeusasuntojen tuotantoa kasvukeskusseuduilla.

Koska käsillä on nykyisen hallituksen ja eduskunnan viimeinen vuosi, eduskunnan valiokunnilla on kädet täynnä töitä toinen toistaan kiireellisempien lakiesitysten kanssa. Suuresta kiireestä huolimatta ympäristövaliokunta otti tarvitsemansa ajan korkotukilainoituksen kehittämistä koskevan lakiesityksen käsittelyyn.

Valiokunnassa järjestettiin esityksen tiimoilta useita kuulemistilaisuuksia, joissa kävi kuultavana asiantuntijoita peräti 18 eri tahosta. Oman näkemyksensä esityksestä saivat antaa niin valtion viranomaiset, kunnat, asuntojen omistajayhteisöt, asukkaiden järjestöt kuin tutkijatkin.

Lakiesityksen valmistelijana olin mukana useimmissa kuulemistilaisuuksissa, ja oli ilo seurata, kuinka lakiesitystä käsiteltiin kaikista eri näkökulmista käsin. Valtion asuntopolitiikkaa ja asuntomarkkinoiden toimintaa tarkasteltiin myös yleisemmällä tasolla, mikä on aina tervetullutta.

Ympäristövaliokunnan mietintö valmistui 26.4. (YmVM 3/2018 vp). Mietinnössä valiokunta puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana.

Lakiesityksen valmistelijana olen totta kai tyytyväinen valiokunnan ratkaisuun. Lakiesitykseen liittyy lukuisia ehdotuksia, joilla parannettaisiin korkotukilainojen ehtoja, lisättäisiin valtion tuen määrää ja kevennettäisiin tukiprosessiin liittyviä viranomaismenettelyjä.

Esityksen myötä pitkille korkotukilainoille maksettava tuki olisi aina suurempi kuin elokuussa 2016 käyttöön otetuille niin sanotuille lyhyille 10 vuoden korkotukilainoille maksettava tuki (ks. ympäristöministeriön vastine ympäristövaliokunnalle, sivu 4).

Erityisen merkittävä olisi asumisoikeusasuntojen korkotukilainoille ehdotettu tuen lisäys: asumisoikeusasunnothan ovat jääneet ulkopuolelle kaikista niistä väliaikaisista korkotukilainojen ehtojen parannuksista, joista tämän ja edellisen hallituskauden aikana on päätetty.

Valiokunnan kuulemisissa monet korkotukilainasaajia edustavat tahot vaativat, että valtion tuen määrää tulisi lisätä vielä hallituksen esityksessä ehdotettua enemmän. Tämä ei kuitenkaan ole perusteltua sen enempää valtiontaloudellisesti kuin esityksen tavoitteidenkaan kannalta.

Sen sijaan, että korkotukilainoille maksettaisiin korkotukea jatkuvasti, korkotukea on tarkoituksenmukaista käyttää kuin korkosuojausta: sen maksaminen on syytä rajoittaa vain niihin suhdannetilanteisiin, joissa lainojen korot ovat korkeammat ja uhkaavat nostaa asukkailta perittävien vuokrien tai käyttövastikkeiden määrää – kohtuulliset asumismenothan ovat koko ARA-tukijärjestelmän perimmäinen tarkoitus. Valtiontalouden alijäämäisyys on koko valtionhallinnon yhteinen ongelma, ja se tulee ottaa huomioon myös asuntopoliittisissa tuissa.

Asuntotuotantoon tarkoitetut valtion tuet ovat tärkeä osa valtion asuntopolitiikkaa. ARA-asunnot ovat kasvukeskusseuduilla selvästi markkinaehtoisia vuokra-asuntoja halvempia. Siten ne tarjoavat kohtuuhintaisen asumisvaihtoehdon pienituloisille kotitalouksille ja edistävät työvoiman liikkuvuutta.

ARA-tuetuilla vuokra- ja asumisoikeusasunnoilla edistetään myös asukasrakenteeltaan monipuolisten asuinalueiden syntymistä ja ehkäistään tällä tavoin segregaatiota. Pelkästään asumistukia maksamalla tämä ei onnistu.

Toisin kuin useimmissa muissa länsimaissa, Suomen kaupunkeihin ei syntynyt voimasta segregaatiokehitystä ja sen mukaista jakoa rikkaiden ja köyhien asuinalueisiin. Tästä on syytä pitää tiukasti kiinni myös tulevaisuudessa.

Ville Koponen
Lainsäädäntöneuvos
Ympäristöministeriö