Asumisviihtyvyyden parantaminen sekä omaan asumiseen ja asuinympäristöön vaikuttaminen ovat tärkeitä arvoja valtion tukemassa asuntokannassa. Yhteishallinnolle puitteet luo oma lakinsa, jonka toimivuutta selvitettiin hiljattain (Asukasdemokratia ja yhteishallintolaki muuttuneessa toimintaympäristössä, ympäristöministeriön raportteja 8/2017, tutkijat Kari Huotari, Sinikka Törmä, Merja Pentikäinen).

Yhteishallintolaissa säädetään vähimmäistaso vuokralaisten osallistumiselle ja vaikuttamiselle vuokratalojen hallintoon ja talouteen. Tavoitteena on edistää tiedonvälitystä, yhteistyötä ja luottamusta vuokralaisten ja omistajatahon välillä. Yhteishallinto tuo myös taloudellisia hyötyjä, kun talot pysyvät paremmassa kunnossa ja asukkaat viihtyvät talossa.

Laki on peräisin vuodelta 1991 ja sen voimaantulon jälkeen on tapahtunut muutoksia sekä yhteiskunnallisessa että vuokrataloyhtiöiden hallintoon liittyvässä toimintaympäristössä. Pienet kiinteistöyhtiöt on fuusioitu kannattavuuden ja vakavaraisuuden parantamiseksi suuriksi yhtiöiksi, joissa on erilaisia yhteishallintokäytäntöjä.

Osallistumisoikeudet ovat vahvistuneet perustuslakimyönteisen tulkinnan ja ihmisoikeussopimuksien myötä.

Sekä asukkaat että omistajataho pitävät asukasdemokratiaa ja yhteishallintolakia tärkeinä. Asukkaat haluavat vaikuttaa asumiseensa liittyviin asioihin, mutta tiedonsaanti koetaan vaikeaksi, koska yhtiöt ovat suuria ja päätöksenteko tapahtuu kaukana asukkaasta.

Asukkaat haluavat lisää tietoa asumiseensa liittyvistä asioista oikea-aikaisesti ja ymmärrettävästi. Selvityksen mukaan yhteishallintoa toteutetaan liikaa kiinnittäen huomiota rakenteisiin. Vähemmän kiinnitetään huomiota asukkaiden ja yhtiön väliseen aitoon yhteistoimintaan, jossa pyrittäisiin yhdistämään molempien osapuolten edut.

Toimintaa tulisikin kehittää yhteishallinnosta yhteistoiminnan suuntaan. Tämä voisi tarkoittaa panostamista avoimempaan tiedottamiseen, asukkaiden osallistamista heitä kiinnostaviin, asumista lähellä oleviin toimintoihin, sekä asumisen viihtyvyyden, turvallisuuden tunteen ja yhteisöllisyyden lisäämistä.

Toisaalta halutaan säilyttää myös raamit yhteistoiminnalle, ja laissa tulisi määrittää selkeästi asukkaiden oikeudet ja omistajan velvollisuudet. Yhteishallintoelinten tehtävät ja keskinäissuhteet talotasolta omistajatasolle kaipaisivat päivittämistä ja toiminnan tulisi olla resurssi- ja kustannustehokasta.

Yhteistyöelimet tulivat selvityksessä esille eliminä, joissa voisi käsitellä monia asukastoimikunnan tehtäviä. Asukkaiden edustajalta yhtiön hallituksessa vaaditaan huomattavaa taloudellista osaamista, johon tulisi myös tarjota koulutusta ja perehdyttämistä. Hallituksen jäsenyys vaatii asiantuntemuksen lisäksi kykyä käsitellä asioita koko yhtiön edun näkökulmasta, mutta tarjoaa vastapainoksi todellisia vaikutusmahdollisuuksia.

Yhteishallintolakiin ehdotetaan myös säännöksiä isännöinnin roolista, palveluiden ulkoistamisesta ja hankinnoista, kouluttamisesta, hyvää yhteishallintoa ja vuokralaisdemokratiaa koskevista yleisistä periaatteista, asukkaiden moninaisuudesta sekä sähköisestä tiedottamisesta.

Tutkijat ehdottivat selvityksen perusteella joko kokonaisvaltaisempaa yhteishallintolain uudistusta tai vaihtoehtoisesti välttämättömien minimimuutosten tekemistä. Mahdollisuus vaikuttaa omaan asumiseen kuuluu elämisen ja ihmisen hyvinvoinnin peruskysymyksiin.

Selvitysten mukaan asukasdemokratiassa on tärkeää mukana olevien henkilöiden asenteet, keskinäinen luottamus ja arvostus sekä ilmapiiri. Siksi tulisi panostaa yhteistyön ja vuorovaikutuksen parantamiseen sekä tiedonkulun ja viestinnän kehittämiseen.

Asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamisoikeudet ovat omistajayhtiön yhteiskunta- ja yritysvastuun ydinaluetta ja keskeinen osa yhtiön toimintaa.

Anu Karjalainen
Lainsäädäntöneuvos
Ympäristöministeriö