Tänä syksynä talkootehtävinä oli haravointi, vanhojen istutusten kitkeminen sekä kukkasipulien istutus. Myös lapset olivat mukana järjestämässä pihalelut hienoon riviin. Asukkaat ovat saaneet tehdä töitä omien aikataulujen mukaan koko viikonlopun ajan. Sunnuntai oli kuitenkin pääpäivä.

- Laitettiin sunnuntaina tarjolle makkaraa ja muuta syötävää kerhohuoneella. Jotkut ovat kuitenkin tehneet myös perjantaina ja lauantaina pihatöitä. Sillä tavoin kaikki voivat osallistua, jos vaikka sunnuntaina on menoa, kertoo Mira Haug. 

Kerhohuone hyvässä käytössä

Väärävarsi on valmistunut vasta noin parisen vuotta sitten, minkä takia asukastoiminta on vielä aluillaan. Talossa on kuitenkin jo nyt aktiivinen porukka, joka järjestää tekemistä asukkaiden kesken. 

- Halusimme järjestää talkoot, jotta saamme kukkia pihalle, ja talvea varten vähän pihaa siivottua. Mutta onhan myös kivaa tehdä töitä yhdessä, jutella samalla, ja vaikuttaa oman pihan olemukseen. Ensi keväänä olimme ajatelleet ostaa istutuslaatikoita, joihin voisi istuttaa kukkia, kertoo toimikunnan puheenjohtaja Jaana.  

Talolla on käytössään myös mukavan kokoinen kerhohuone, jossa on järjestetty asukkaille tekemistä. Myös kerhohuoneen yksityiskäyttö on ollut suosittua, ja siellä on jo vietetty rippi- ja syntymäpäiväjuhlia. Kerhohuoneella oli talkoiden päätteeksi tarjolla makkaraa, salaattia, sekä kakkua ja kahvia. 

Seuraavaksi odotellaan joulua

Vaikka talkoissa olikin kiitettävä määrä aktiivisia tekijöitä, on asukastoiminta silti vielä vähän aluillaan. Talossa asuu lapsiperheitä, ja Miran mukaan se ehkä vähän vaikuttaa asukkaiden aktiivisuuteen.

- Tiedän itse, että töiden päälle on välillä vaikea lähteä mukaan tällaiseen toimintaan. Varsinkin lapsiperheissä arki on vielä hektisempää, enkä ihmettele, jos ei aina jaksa tulla mukaan. Siitä huolimatta mukaan saatiin kivasti porukkaa ja lapsetkin tulivat syömään. Nyt meitä sitten odottaa ensi keväänä hienot kukat istutuksissa. Seuraavaksi suunnittelemme ehkä jotain jouluun liittyvää, todennäköisimmin lapsipainotteisesti, kertoo Mira. 

Teksti ja kuvat: Ida Oljemark