90-luvun lamassa vuosittainen noin 20 000 asunnon tuotanto oli käytännössä ARA- tuotantoa, silloin ARA-tuotannossa oli voimakas suhdannepoliittinen painotus, jonka kansantaloudellinen vaikutus on myöhemmin osoittautunut merkittäväksi. Nykyinen rakentamisen taantuma on huomattavasti suhdannekriisiä pahempi, mutta onneksi emme ole taloutena lähellekään 90-luvun laman kaltaista tilannetta. Rakentamisen toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut äkillisesti, jonka myötä vapaarahoitteinen omistus- ja vuokra-asuntotuotanto on lähes pysähtynyt.
 
Suomen hallitus on tiedostanut tilanteen vakavuuden ja lisännyt ARA-tuotannon käyttövaltuutta, mutta ennen kaikkea ajoittanut käyttösuunnitelman määrärahoja vastasyklisesti  ja etupainoisasti vuosille 2024 ja 2025. Tästä hyötyvät niin rakennuttajat kuin rakentajat, sillä muun asuntorakentamisen laman myötä ARA-tuotantoon riittää hyvin resursseja ja myös hintataso on laskenut. Ilman tätä ARA-panostusta vaarana olisi ollut rakentamisen massatyöttömyys ja henkilöstön valuminen muille aloille, jolloin osa osaamisesta olisi menetetty pysyvästi aiheuttaen ongelmia seuraavassa suhdannenousussa.

Asuntotuotanto jakaantuu käytännössä vapaarahoitteisiin RS-kohteisiin, vapaarahoitteisiin vuokrataloihin ja ARA-tuotantoon. Rakennusliikkeen kannalta tasapainoinen tuotantojakautuma on tapa hallita suhdanneriskejä, vaikka keskittyminen vain parhaiten kannattavaan RS-tuotantoon olisikin lyhyellä jänteellä tuonut parhaan taloudellisen tuloksen. Nämä eri tuotantomuodot vaativat kuitenkin myös hieman erilaista osaamista, joten siitäkin näkökulmasta osaamista on hyvä ylläpitää läpi eri suhdanteiden eikä lähteä harjoittelemaan jotain uutta suhdannekäänteen pakottamana.

Asuntorakentajat toteuttavat ARA-kohteita sekä urakkakilpailujen että omaan tonttivarantoon perustuvan neuvottelu-urakoinnin kautta. Näillä molemmilla toteutusmuodoilla on hyvät perusteet ja pitkät perinteet. Asemakaavat muodostuvat usein varsin laajoista korttelikokonaisuuksista sisältäen kaikkia asuntotuotannon muotoja, ja useimmiten jo maankäyttösopimukset sisältävät tarkat tuotantomuotojakautumat. 

ARA-tuotanto voi olla jopa avainasemassa mahdollistaen uuden asuntoalueen käynnistyksen. Toteuttajan kannalta erilaiset tuotantomuodot ainakin nopeuttavat aluekokonaisuuden toteutusta parantaen samalla pääoman kiertoa. Tässä suhdannetilanteessa, lainakorkojen noustua merkittävästi, pääoman kiertonopeudella on aiempaa huomattavasti suurempi merkitys. Nyt tarvitaan tuotannon nopeaa käynnistämistä ja siihen neuvottelu-urakointi antaa hyvän mahdollisuuden ARAn valvoessa hintaa ja laatua. 

Juha Korkiamäki
Toimitusjohtaja
Hartela-yhtiöt Oy