Kohtuuhintainen asuminen osaksi kestävää kaupunkikehitystä
Suomessa ja länsimaissa kaupungit ovat alkaneet etsiä kestävyydestä uutta kehystä taloudelleen ja imagolleen. Kaupungeissa tehdään merkittäviä kestävyystoimia: puhdistetaan saastuneita teollisuusalueita, rakennetaan kestävyyttä tukevaa infrastruktuuria, tiivistetään kaupunkirakennetta, lisätään raideliikennettä ja pyöräkaistoja, kehitetään puistoja sekä suojellaan arvokkaita ranta- ja metsäalueita.
Toimenpiteet on lähtökohtaisesti suunnattu kaikkien kaupunkilaisten hyväksi, mutta niiden vaikutuksia on syytä arvioida myös kriittisesti. Esimerkiksi koko kaupunkia palvelemaan rakennetut liikenneinfrat kuten Tampereen raitiotie ja Länsimetro Uudellamaalla ovat nostaneet läheisten asuinalueiden arvoa.
Kestävyystoimien sosiaaliset vaikutukset ovat kiinnittäneet tutkijoiden huomion viime vuosina.
Pahimmassa tapauksessa kestävyystoimet nostavat asuinalueen kysyntää ja asuntojen hintakehitys on sen mukainen. Tämän seurauksena jotkin asuinalueet vetävät puoleensa maksukykyisiä asukkaita ja sulkeutuvat pienituloisilta väestöryhmiltä. Ilmiöstä käytetään termiä ekogentrifikaatio.
Yhdyskuntasuunnittelu-lehdessä (2/2022) julkaistussa analyysissa tarkastelimme ekogentrifikaation näkökulmasta kolmea erityyppistä keskustan läheistä asuinaluetta Tampereella: Tammelaa, Ratinanrantaa ja Lappia. Tutkimuksessa esitämme, että Tammelassa kiinteistöjen hintojen nousun taustalla on kaupunkilaisten lisääntynyt arvostus kaupunkimaisia ja kestäviä elämäntapoja kohtaan. Tammela kiinnostaa kaupunkilaisia myös taajaan syntyvien uusien ravintoloiden ja muiden palveluiden vuoksi. Pitkään alueella asuneet taas voivat kokea alueen joutuneen nuorten ja hyvätuloisten valtaamaksi.
Ratinarannan teollisuusalueen puhdistamisella ja elävöittämisellä on luotu korkeatasoinen asuinalue. Vaikka alueelta ei häädetty pienituloisia asukkaita, niin vuokra-asuntojen pieni määrä heijastuu laajempaan keskusta-alueen sosioekonomiseen muutokseen. Puutalovaltainen Lappi on suojeltu alue laajojen virkistysalueiden ja järven läheisyydessä. Nopeasti muuttuvassa kaupungissa suojelumerkintä toimii eräänlaisena vakuutuksena historiallisen miljöön ja viherympäristön säilymiselle, mikä tekee Lapista eritäin houkuttelevan asuinalueen.
Kestävyystoimet ovat tarpeellisia, mutta ne voivat samalla vahvistaa asuinalueiden eriytymiskehitystä. Kaupunkikehityksen tulevaisuuden haaste on kohtuuhintaisen asumisen mahdollistaminen myös keskustojen tuntumassa sijaitsevilla kestävyysmurroksen pilottiasuinalueilla.
Kohtuuhintaista asumista voi olla vaikea tuoda alueelle, kun rakentaminen on käynnistynyt ja maan arvo lähtenyt nousuun. Tästä syystä kohtuuhintainen asuminen pitäisi saada vielä vahvemmin integroitua osaksi kaupunkien kestävyystoimia. Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa, vaikka kaupunki toimijana olisi kiinnostunut sekoittamaan asukaskuntaa. Myös kotimaisella kaupunkikehittämisen kentällä tulisi miettiä tarkemmin periaatteita, joilla kasvavat kaupungit voivat edistää sekä kohtuuhintaista asumista että kestävyystoimia.
Antti Wallin, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Markus Laine, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto
Helena Leino, professori, Tampereen yliopisto