Näin kuntavaalien jälkimainingeissa lienee ajankohtaista keskustella arvoista, lupauksista ja teoista. Helsingin puoluekentässä vaikuttaisi vallitsevan suuri yksimielisyys ratkoa kaupungin asuntopulaa asuntotuotantoa lisäämällä. Erityisesti pienten asuntojen rakentaminen nähdään helpotusta tuovana ratkaisuna. Ennen kuin lupaukset lunastetaan, tai unohdetaan, olisi hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan asuntotuotannon syvempää merkitystä.

Asuntopolitiikkaa ei soisi nähtävän ainoastaan kasvavan väestömäärän asuttamiseen tähtäävänä toimenpiteenä, koska asuntopolitiikalla vaikutetaan laajasti vallitsevaan kulttuuriin ja sen muutoksiin. Asumisen muodot viestivät suoraan yhteiskunnassamme vallitsevista arvomaailmoista.

Pienten asuntojen massiivinen tuotanto perustuu vahvasti yksilökeskeisiin arvoihin, missä kukin pärjää omillaan, omine tavaroineen ja toimintatapoineen. Kuitenkin puheissa samaan aikaan kuulutetaan jatkuvasti yhteisöllisyyden, jakamisen ja elävän kaupunkikulttuurin perään. Halutaan vähentää yksinäisyyttä, pitkittää vanhusten kotona asumista ja laajentaa lasten iltapäivätoiminnan järjestämistä.

Millaiset asunnot todella tukisivat ajassamme vallitsevien haasteiden selättämisessä ja mahdollistaisivat arvokeskustelun mukaisten tavoitteiden saavuttamista?

Ongelmakeskeisen tarkastelun sijaan asuntojen rakentamistarvetta voitaisiinkin lähestyä hedelmällisenä mahdollisuutena toteuttaa muutoksia asumiskulttuureissa. Pienten asuntokuntien kesken jaetut asunnot, kansankielellä kimppakämpät tai kommuunit, on yksi edullista asumista mahdollistava käytäntö, joka tuo mukanaan elämänläheisiä sisältöjä, kuten jaettuja tavaroita, hetkiä, ajatuksia, kiistoja, huolia, laskuja, aamiaisia, leikkejä, kotihoidon palveluita jne. Yhdessä asuminen kodin arkipäiväisine tilanteineen luo mahdollisuuden oppia itsestämme ja toisista ihmisistä.

Asumisen kalleus ja yksin elämisen yleistyminen ovat osaltaan vaikuttaneet ihmisten haluun etsiä vaihtoehtoja yksiössä asumiselle. Yksiön vuokraa edullisemmin on jaetussa asunnossa mahdollista saada oman huoneen lisäksi myös yhteiset keittiö- ja oleskelutilat, ehkäpä sauna ja pihakin. Yhteisössä asuminen on syystä kasvattanut suosiotaan viimeisen vuosikymmenen aikana varsinkin Helsingissä.

Yhteisöasumisesta kiinnostuneet ovat hyvin heterogeeninen joukko eri ikäisiä ja taustaisia ihmisiä.

Aikuisiän yhteisöasuminen on pääsääntöisesti tietoisesti valittu asumismuoto ja eroaa siksi paljon opiskeluaikojen soluasumisesta, joka harmillisen usein on taloudellisen pakon sanelema järjestely.

Valittuna asumismuotona yhteisöasumiseen sisältyy asukkaiden halu jakamiseen. Yhdessä asumisen haasteisiin suhtaudutaan yleensä elämään kuuluvina normaaleina asioina, mitä ne ovatkin. Asumisen tapojen tulee kohdata, jotta juttu toimii. Siksipä valinnan vapaus on olennainen osa yhteisöllistä asumista.

Vuokraperusteinen yhteisöasuminen sijoittuu nykyisellään suuriin, alun perin perheasunnoiksi suunniteltuihin asuntoihin. Nämä asunnot eivät useinkaan täytä parhaalla mahdollisella tavalla eri asuntokuntien välistä yhteiselämää.

A-Kruunun ja Arkkitehtuuri ja muotoilutoimisto Tallin yhteisen ryhmävuokra-asumiskonseptin asunnot suunnitellaan ottaen huomioon jaetun asumisen erityispiirteet. Suunnitteluratkaisuissa voidaan huomioida asuinhuoneiden välinen tasa-arvoisuus, riittävä äänieristys, esteettömyys ja yhteisten tilojen hyvä toiminnallisuus.

Ensimmäiselle toteutettavalle ryhmävuokratalolle on juuri saatu tonttivaraus Kruunuvuorenrannasta. Innolla lähdemme nyt osaltamme helpottamaan Helsingin asuntopulaa viemällä ryhmävuokraushanketta eteenpäin!

Riikka Pylvänen
Arkkitehti
Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy

Kirjoittajan esittämät näkemykset perustuvat yhteisöasumisen tutkimuksen parissa työskentelyyn vuodesta 2009 saakka.

Lue lisää:

Askeleita kohti yhteisöasumista

Urbaani asuinyhteisö