Liikennettä ja asumista ohjelmoidaan aiempaa pidemmälle aikajänteelle. Hallitusohjelman mukaan liikennejärjestelmäsuunnitelma ollaan laatimassa 12-vuotiseksi, asuntopoliittinen kehittämisohjelma 8-vuotiseksi. Lisäksi väyläinvestointeihin nojaavat MAL-sopimukset pyritään laatimaan samaan sykliin liikennejärjestelmäsuunnitelman kanssa, eli 12-vuotisiksi.

Hallituskauden ylittävät politiikkatoimet edellyttävät työskentelyä, jossa oppositio on mukana, eikä niitä siten ole mahdollista valmistella pelkästään virkamiestyönä. Parlamentaarinen työskentely onkin osa nyt käynnistynyttä ohjelmatyötä.

Tämä on tärkeää asuntopoliittiselle kehittämisohjelmalle. Asuntopoliittisen hallinnoinnin kehittäminen on olennainen, mutta ei riittävä tavoite pitkän aikajänteen ohjelmalle. Rinnalle tarvitaan politiikkatoimia, jotka vahvistavat asuntopolitiikan yhteiskunnallista voimaa.

Lisää asumista kaupunkipolitiikkaan?

Liikennejärjestelmäsuunnitelman ajatus on, että se ohjaa jatkossa kansallisen kaupunkipolitiikan sisältöä liikenteen osalta. Myös asuntopoliittisessa kehittämisohjelmassa yhteydet kaupunkipolitiikkaan ovat tärkeitä.

Kasvukaupunkeihin kohdistuvat asuntopoliittiset toimenpiteet tuntuvat loksahtavan osaksi kaupunkipolitiikkaa kuin itsestään. Muut kaupungit eivät ole vastaavalla tavalla asuntopolitiikan kartalla.

Seutukaupunki ilman etuliitettä

Joukko pikkukaupunkeja on tuonut itsensä näkyviin seutukaupunkibrändin alla. Näitä kaupunkeja voi ongelmitta tarkastella yhdyskuntarakenteen näkökulmasta, ilman etuliitettä. Yhdyskuntarakenne ja yhdyskunnat muuttuvat kautta maan, riippumatta väestönkehityksen suunnasta.

Liikkumisen mahdollisuudet ja toimintojen sijoittuminen – asunnot mukaan lukien – ovat seutukaupungeissa samalla tavalla tärkeä osa yhdyskunta- ja taajamarakennetta kuin MAL-sopimusseuduilla. Asuntopoliittinen ymmärrys tulisi ulottaa myös näiden kaupunkien kehittämiseen.

Kiinnostus asumisen kehittämiseen ja asuntopolitiikkaan on nyt lisääntynyt seutukaupungeissa. Kiinnostus kohdistuu myös 8-vuotiseen kehittämisohjelmaan. Yllättävää olisi, jos seutukaupunkien asuminen ei kiinnostaisi asuntopoliittisen kehittämisohjelman parlamentaarista seurantaryhmää.

Tarjous, josta ei kannata kieltäytyä

Asuntopoliittisessa keskustelussa on totuttu puhumaan taantuvista alueista. Taantuvan käsite ei kuitenkaan aiemmin ollut latautunut tavalla, jota se nykyään on. Poliittinen kenttä on pirstaloitunut ja keskusteluilmapiiri kiristynyt.

Erottelu kasvaviin ja taantuviin etäännyttää asuntopolitiikan ensi sijassa suurten kaupunkien politiikaksi. Nyky-Suomessa kokemus syrjään sysätyistä paikkakunnista on arkipäivää, myös asuntopoliittisen keskustelun piirissä.

Seutukaupungin idea ei nojaa yksinkertaiseen vastakkainasetteluun vaan tekee tilaa yhteiskuntapoliittiselle keskustelulle. Se sietää kritiikkiä ja laajentaa asuntopolitiikkaa kaikkia koskevaksi kysymykseksi.

Asuntopoliittiselle kehittämisohjelmalle seutukaupungit ovat tarjous, josta ei kannata kieltäytyä.
 

Laura Hassi
Asuntoasioiden asiantuntija
Kuntaliitto