Mikään ei voita tuossa hetkessä oman kodin tuoksun ja tuttuuden tuomaa lämmintä ja turvallista fiilistä.  Täällä minua odottavat rakas piano, maailman mukavin sohva ja yllättävän tärkeäksi tullut kuivaava pesukone, joka odottaa jo kipeästi pesua kaipaavia kisavarusteita. Tänne on aina helppo ja mukava palata.

Elän huippu-urheilijan kiireistä arkea, jossa kotona vietetty aika kuluu usein ruuanlaiton, pyykinpesun ja laukkujen purkamisen ja pakkaamisen ympärillä. Kiertäessäni maailmaa  hotellien ja majatalojen esteettömyys ja viihtyvyys voivat jättää toisinaan hieman toivomisen varaa, minkä vuoksi arvostan kodissani juurikin näitä asioita.

Löytäessäni nykyisen kotini, olin heti varma, että tässä on juuri minulle täydellinen kotikolo. Talvikeleissä pelastukseksi osoittautunut autohallipaikka, suuri eteinen ja runsas säilytystila tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Asunnossa oli otettu jo rakennusvaiheessa huomioon ikääntyvän väestön tarpeet ja erilaiset liikkujat, joten asunto ei onneksi vaatinut suuria muutostöitä pyörätuolinkäyttäjän kodiksi sopiakseen. Asunnossa oli tehty pieniä kekseliäitä ratkaisuja sujuvan arjen tarpeita ajatellen, kuten korotettu pistorasioita noin metrin korkeudelle lattiasta. Pieni asia, joka kuitenkin ilostuttaa jokaisella käyttökerralla.

Kahdeksan vuotta pyörätuolilla liikkuneena asuntomarkkinoita katsoo hieman eri tavalla kuin aikaisemmin, ja tyylillisten ratkaisujen lisäksi toiminnalliset seikat, kuten sujuva kulkeminen kotiin ja tilava kylpyhuone olivat asioita, joista en ollut valmis tinkimään.

Vaikka rakastankin menneen ajan patinaa, kauniita kierreportaita ja narisevia lattialautoja, on vanhemmissa taloissa usein esteettömyyden kannalta ongelmallisia piirteitä. Kapeat oviaukot, ahtaat kylpyhuoneet ja korkeat kynnykset hissittömyydestä puhumattakaan tekisivät arjesta hankalia.

Etsintävaiheessa hylkäsin muutaman asunnon liian pienen hissin, toimimattoman pohjan tai ahtaiden kulkuväylien vuoksi. Yhdessä asunnossa esteettömyys oli kohdillaan, mutta asunnosta ei välittynyt kodinomainen tunnelma.

Vaikka esteettömyys on tärkeää, ei se ole silti minulle ainoa kriteeri kodille. Koti ja asunto ovat minulle kuitenkin eri asioita.

Kodin pitää olla viihtyisä, ja halusinkin löytää asunnon, jossa esteettömyys ja estetiikka kulkisivat käsi kädessä, eivätkä toisiaan poissulkien. Toivoin kodiltani toiminnallisuuden lisäksi esimerkiksi suurista ikkunoista tulvivaa valoa, leveitä ikkunalautoja ja kesähuoneeksi soveltuvaa parveketta, jotka kaikki onnekseni löytyvät uudesta kodistani.

Toteutin kotiini muuton jälkeen keittiöremontin, jossa keittiön käytettävyyttä pyörätuolista parannettiin muutamalla muutoksella. Korkeat yläkaapit vaihtuivat sopivalla korkeudella oleviin avohyllyihin, ja vanha hella vaihdettiin sopivalle korkeudelle asennettuun kalusteuuniin. Samalla keittiöstä tuli hieman modernimpi ja muuri minun makuuni suunniteltu.

Erilaisissa vuokra-asunnoissa asuneena olin jo melko hyvin kartalla minulle tarvittavista muutoksista, ja esimerkiksi tasojen laskemista en halunnut omaan keittiööni, sillä käytän mieluummin työskentelytasona keittiön pöytää.

Kodissa tärkeintä on kuitenkin siellä vietetyt hetket, jotka on yleensä jaettu rakkaiden ystävien kanssa. Keittiö on myös minun kotini sydän, ja nyt pystyn nauttimaan ystävieni ja perheeni kanssa jaetuista illallisista ja pitkistä sunnuntaibrunsseista joutumatta pohtimaan miten kokkailut kodissani onnistuvat.

Kotini tekee minusta itsenäisemmän ja onnellisemman, ja siksi se on juuri minulle oikea.

Sini Pyy
kelkkahiihtäjä