Ilmastotavoite voidaan saavuttaa kaupunkilaisilla elämäntavoilla

“Ei tämä pelkästään helppoa ole. Yksilön hiilijalanjäljen pienentäminen on vähän kuin treenaisi maratonia varten. Matkaa lisätään vähän kerrallaan ja viime kädessä vastuu ympäristökriisien ratkaisun löytämiseen on kunnilla, yrityksillä ja päättäjillä”, sanoo selvitykseen osallistunut  kirjailija ja toimittaja Jenni Räinä Oulusta.

Me Demos Helsingillä selvitimme yhdessä Sitran, D-matin, Lahden, Oulun ja Tampereen sekä 12 kaupunkilaisen kanssa, että 1,5 asteen ilmastotavoite on saavutettavissa hyvin erilaisilla kaupunkilaisilla elämäntavoilla. Työn tavoitteena oli vastata elokuun 2021 alussa julkaistun hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n esittämään haasteeseen: suomalaistenkin hiilijalanjälkien täytyy laskea radikaalisti.

Mukana olleet kaupunkilaiset suunnittelivat omaan arkeensa muutoksia, joilla heidän hiilijalanjälkensä pienenee lähelle 2,5 hiilidioksiditonnia, jota pidetään kestävänä tasona, vuoteen 2030 mennessä. Nykyinen kansallinen keskiarvo on n. 10 tonnia.

Julkisessa keskustelussa toimet oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi on saatettu nähdä omaa elintilaa tai valinnanvapautta kaventavina. Selvitys kuitenkin osoitti, että hiilijalanjälkeä pienentävien muutosten tekeminen on jo mahdollista monelle ja vähintään kuviteltavissa useille. 1,5 asteen elämään ole vain yhtä tietä, vaan kestäviä elämäntapoja on monenlaisia, eikä niiden tarvitse tarkoittaa elämänlaadun kurjistumista.

Siinä missä edelläkävijät voivat jo tänään harrastuneisuuden ansiosta elää 1,5 asteen elämää, vaatii kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden saavuttaminen enemmän. Kestävät elämäntavat ja tottumukset pitää tehdä saavutettaviksi ja mahdollisiksi kaikille.

Asumisen ratkaisuilla on mahdollisuus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hiilijalanjäljen pienentymiseen

Asumisen osalta päästöjen vähentäminen on tänään hyvässä vauhdissa. Uusiutuvaa energiaa ja lämmitystä on kasvavissa määrin tarjolla, vaikkei vielä riittävästi kaikille. Rakennusten osalta erilaisiin tarpeisiin vastaavat yhteiset tilat voivat asuinneliöiden tarvetta vähentämällä pienentää energian- ja tavarankulutusta.

Asuminen vaikuttaa myös suoraan liikkumisen ja vapaa-ajan päästöihin, jotka edustavat merkittäviä osia erityisesti kaupunkilaisten hiilijalanjäljistä. Hyvät julkisen liikenteen yhteydet, käveltävä ja pyöräiltävä ympäristö sekä niitä tukevat ratkaisut vähentävät yksityisautoilun tarvetta arjessa. Liikkumisen päästöt vähenevät myös vaikuttamalla liikkumisen tarpeeseen. Työntekoon soveltuvat tilat kodissa ja sen ympärillä voivat vähentää matkoja hybridityöskentelyn vakiintuessa.

Selvityksemme mukaan vapaa-aikaan liittyvien päästöjen vähentäminen on hankalinta ihmisille. Asukkaiden näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä ovat: onko koti ja asuinympäristö viihtyisä myös vapaa-ajanviettoon; löytyykö niin arjessa kuin lomalla mielekkäitä harrastuksia ja tekemistä läheltä, vai pitääkö matkata kauas? Kun mielekästä elämää ja tekemistä löytyy läheltä, voi hiilijalanjälki pienentyä lähes itsestään.

Näkemyksemme on, että kehittämällä kestäviä elämäntapoja tukevia ratkaisuja ja rakennuksia luodaan arvoa sekä asiakkaalle että yhteiskunnalle. Olemalla lähellä ja tuntemalla ihmisten arkea ovat asumisen toimijat ratkaisevassa asemassa tekemässä 1,5 asteen elämästä mahdollista useammille.

Otso Sillanaukee
Kestävien elämäntapojen asiantuntija
Demos Helsinki