Blog article

Kiinteistöt eivät ole saaria – ja siksi niiden hiilijalanjälki ei ole vain teknisistä ominaisuuksista kiinni

Mitä keskittyneempi kaupunkirakenne on, sitä vähemmän resursseja kulutetaan kaupunkien rakentamiseen ja niiden toimintaan. Sitä vähemmän syntyy myös hiilijalanjälkeä. Hyvin looginen johtopäätös, jota ei aina kuitenkaan toteuteta edellä mainitun mukaisesti.

Osoitimme tämän johtopäätöksen todeksi RAKLIn tänä vuonna toteuttamassa vähähiilisyystiekartassa, jonka laskelmat kertovat yksiselitteistä kieltään: maankäytöllä sekä tilojen tehokkaalla käytöllä on valtava merkitys rakentamisen sekä olemassa olevien rakennusten vuosittain synnyttämään hiilijalanjälkeen.

Näitä resurssitehokkuuden keinoja olisikin hyödynnettävä mahdollisimman paljon rakennusten teknisiin ratkaisuihin ja ominaisuuksiin keskittyvien keinojen lisäksi. Laskelmiemme mukaan esimerkiksi suosimalla täydennysrakentamista uudisalueiden rakentamisen sijaan syntyy noin 20 % vähemmän päästöjä verrattuna vastaavaan greenfield-rakentamiseen.

Hiilineutraali kaupunki ei synny optimoimalla vain yksittäisten rakennuksien elinkaaren aikana aiheuttamaa hiilijalanjälkeä vaan on pureuduttava kokonaisuuteen eli maankäyttöön, infraan ja liikenteeseen. Kiinteistöt eivät ole nimittäin saaria.

Rakennuksen materiaaleihin ja energiankäyttöön liittyvät ratkaisut ovat tärkeitä, mutta koko kaupunkirakenteen päästöihin vaikuttaa olennaisesti myös käyttääkö rakennusta kymmenen asukasta vai sata. Hiilijalanjäljen arvioinnin mutkia ei siis tule suoristaa katsomalla vain CO2-päästöjä per neliö vaan niitä pitäisi tarkastella myös per asukas tasolla.

Haettaessa välittömiä vaikutuksia päästöihin ei tietenkään tule unohtaa energiankäyttöä, joka on edelleen kiinteistöjen osalta suurin yksittäinen päästölähde. Jos päästötöntä ostoenergiaa ei ole tulevina vuosina kohtuuhintaan saatavilla, kiinteistön omistajien ratkaisuna on yhä enemmän esimerkiksi kiinteistökohtainen tai energiayhteisön kautta tehtävä oma energiantuotantoinvestointi.  

Energiankäyttö ja kiinteistöjen sisäolosuhteet liittyvät erottamattomasti yhteen. Ympäristön lisäksi asukas voittaa hiilijalanjäljen pienentyessä. Yhä useampaan asuinrakennukseen on tuotu vähähiilisyyttä edistäviä ratkaisuja, kuten älykästä lämmönsäätöä, jotka samalla optimoivat myös sisäolosuhteita. Tällä on suora vaikutus asumismukavuuteen; pakkasilla ei palella eikä helteillä hikoilla.

Varsinkin kun korona-aika toi työt kotiin, niin kaikki työhyvinvointia lisäävät keinot ovat olleet tervetulleita. Muista viimeisimmistä energiatehokkuuskeinoista todettakoon, että asuinkiinteistöissä kokonaisenergiankulutusta on myös mahdollista pienentää ottamalla esimerkiksi jätevedestä lämpöenergiaa talteen.

Tärkeä ja heti toteuttavissa oleva keino kaupunkiemme ilmastopäästöjen vähentämiseksi on vielä listaamatta; tyhjät tilat käyttöön. Tämänkin laskimme tiekartassamme, sillä verrattuna greenfield-rakentamiseen uusille asuinalueille tyhjillään olevien toimistojen muuntaminen asuinkäyttöön aiheutti esimerkkitapauksessamme noin 25 % vähemmän päästöjä.

Kiinteistö- ja rakentamisalalla resurssi- ja tilatehokkuuden sekä kiertotalouden toimilla voidaan saavuttaa nopeita ja merkittäviä päästövähennyksiä jo vuoteen 2025 mennessä ilman merkittäviä lisäinvestointeja. Niitä on suosittava kiinteistöjen teknisiin ominaisuuksiin ja materiaalivalintoihin liittyvien keinojen lisäksi. Nyt on aika toimia.

Mikko Somersalmi
Tekninen johtaja
RAKLI