Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tuore raportti nostaa kaupunkinaapurustojen eriytymisen globaaliksi haasteeksi. Raportissa esitetään huoli etenkin siitä, miten kaupunkien sosiaaliset ja alueelliset erot voivat heikentää tasa-arvoa ja taloudellista vakautta jopa koko yhteiskunnan tasolla. Keskeinen sanoma on, että kaupunkien haasteet ovat kokonaisten yhteiskuntien ja maanosien haasteita.

OECD:n raportti on yksi monista puheenvuoroista, joissa kaupunkiseutujen sosiaaliset jaot ja alueellinen eriytyminen eli segregaatio on viime aikoina nähty yhtenä suurimmista tulevaisuuden kysymyksistä. Tässä korostuu paitsi kaupunkien näkeminen entistä merkittävämmässä valossa, myöskin kaupungeista käytävän keskustelun muutos.

Vielä pari vuosikymmentä sitten kaupunkikeskustelun keskiöön nousi pikemminkin huoli monien kaupunkien tyhjenevistä keskustoista ja taloudellisista ongelmista. Viime vuosisadan esikaupungistumisen aallossa jopa New Yorkin kaupunki oli lähellä konkurssiin julistamista vielä 1970-luvulla, ja vuonna 2000 myös Helsingin seudulla leijonanosa väestönkasvusta suuntautui kehyskuntiin Helsingin, Espoon ja Vantaan ohi.

Asuminen ja ”uusi kaupunkikriisi”

Keskuskaupunkien kriisistä aikanaan aktiivisesti kirjoittanut taloustieteilijä Richard Florida kuvaa muuttunutta tilannetta kutsumalla segregaatiota ”uudeksi kaupunkikriisiksi”: “Juuri kun näytti siltä, että kaupungit olivat päässeet uuteen nousuun ja ihmiset ja yritykset muuttivat joukolla takaisin keskustoihin, kaupunkeihin tulvahtikin tukku uusia haasteita – aina kasvavasta eriarvoisuudesta saavuttamattoman kalliiksi muuttuvaan asumiseen ja muihin pulmiin. Innolla odotettu kaupunkien renessanssi muuttuikin lähes yhdessä yössä uudenlaiseksi urbaaniksi kriisiksi.” (Florida 2017, s. 3)

Nyt virinnyt keskustelu on kiinnostavaa erityisesti asumisen näkökulmasta. OECD nostaa vahvan asuntopolitiikan ja erityisesti kohtuuhintaisen asumisen tukemisen yhdeksi tärkeimmistä keinoista kaupunkiseutujen tasapainoisen kehityksen tukemiseen. Myös Florida listaa kohtuuhintaisen asumisen lisäämisen yhdeksi merkittävimmistä toimenpiteistä, joilla tätä yhä useampaa kaupunkiseutua koskettavaa kriisiä on hänen mukaansa lähdettävä ratkomaan.

Alueellisen huono-osaisuuden torjuminen ja keskituloisten kaupunkiasuminen

Tarve kohtuuhintaisen asumisen lisäämiseen perinteisen sosiaalisen asuntotuotannon ja uusien asumisen innovaatioiden kautta ei ankkuroidu vain vakavimman huono-osaisuuden torjumiseen, vaan myös keskituloisten kaupunkilaisten asumisen mahdollistamiseen.

Kun talouskasvu keskittyy yhä vahvemmin kaupunkeihin, asuntojen markkinahinnat ovat nousseet useilla maailman houkuttelevilla kaupunkiseuduilla monen työssäkäyvän ulottumattomiin. Väestön moninaisuutta tarvitaan kuitenkin näilläkin kaupunkiseuduilla paitsi inhimillisestä näkökulmasta, myös talouden ja innovaatioiden kannalta.

Kysymykset huono-osaisuuden alueellisen kasautumisen torjumisesta ja pieni- ja keskituloisten kaupunkiasumisen mahdollistamisesta ovat kansainvälisten mallien mukaisesti jatkuvasti merkittävämpiä myös Suomessa. Kasvun keskittyessä etenkin suuremmille kaupunkiseuduille taitomme ratkoa asumisen haasteita ja tarjota kohtuuhintaista asumista kaikille on merkittävä kansallinen kysymys ja samalla kansainvälinen kilpailutekijä.

Asian kansallista merkitystä kuvaa hyvin se, että jo nyt koko maan koululaisista reilusti yli kolmannes asuu yli sadan tuhannen asukkaan kaupungissa. Tulevaisuutemme tehdäänkin yhä suuremmassa määrin kaupungeissa – kaupungeissa asuen.

Venla Bernelius
Kaupunkimaantieteen apulaisprofessori
Helsingin yliopisto

Lähteet:
OECD, 2018. Divided Cities: Understanding Intra-urban Inequalities, OECD Publishing, Pariisi.
Florida Richard, 2017. The New Urban Crisis: How our cities are increasing inequality, deepening segregation and failing the middle class – and what we can do about it. Basic Books, New