Milo Aho asuu Järvenpäässä Kurkiaurankadulla perheensä ja puolitoistavuotiaan Suomen pystykorvan Ainon kanssa. Sekä Milolla että hänen vaimollaan Lauralla on melkein aina ollut kotona koiria, joten lemmikin hankinta tuntui luonnolliselta. Rodun valitseminen ei kuitenkaan ollut helpoimmasta päästä, mutta lopulta he päätyivät Suomen pystykorvaan, joka sopi hyvin molempien harrastuksiin.

- Kummankaan ehdotukset eivät aluksi kelvanneet toiselle. Lopulta sain metsästystutultani vinkin, että Suomen pystykorva sopii sekä metsästykseen että agilityyn, jota vaimoni Laura tykkää harrastaa koiran kanssa. Ulkopuoliselta tullut ehdotus toimi molemmille, ja päädyimme sitten hankkimaan Ainon, kertoo Milo.

Metsästysharrastuksesta idea koiraan

Milo aloitti metsästyksen noin kuusi vuotta sitten, ja sai siitä alun perin ajatuksen koiran ottamisesta. Kun koiraa hankkii metsästystarkoitukseen, on tärkeää, että kasvattaja totuttaa pennun jo nuoresta asti lintujen sulkiin ja riistan hajuun leikin kautta. Ainokin vietiin noin yhdeksänviikkoisena lenkeille metsästysmaastoihin.

- Koira täytyy totuttaa myös pyssyn ääneen, joka käytännössä tehdään niin että käydään kävelemässä kaukana ampumaradasta, josta koira kuulee ääniä ensin vähän, ja vähitellen siirrytään lähemmäs. Siinä vaiheessa ei koiralta vielä odoteta mitään, vaan tarkoituksena on ihmetellä ja totutella eri maastoihin, kertoo Milo.

Läheinen ystävä sekä harrastusseura

Vaikka koira hankittiin alun perin tiettyjä tarkoituksia varten, on siitä tullut perheenjäsen siinä missä muutkin. Koirien kanssa on Milon mielestä mukava olla myös kotona.

- On aina mukavaa, kun Aino tulee iloisesti vastaan ovella töistä tullessa. Vaikka koiran on hankkinut harrastusta tai työtä varten, siihen syntyy väkisinkin tunneside, toteaa Milo ja pohtii suomalaisten pitävän lemmikeistään monesti parempaa huolta kuin itsestään.

Pentuaika helposti huvittavaa

Koirat ovat itsessään viihdyttäviä, ja varsinkin pentuaikana voi sattua kaikenlaisia asioita. Milo muistelee huvittuneena, kuinka Aino esimerkiksi yritti aivan pienenä ulvoa mutta se kuulosti enemmän kukon kiekumiselta.

- On paljon myös tapahtumia pentuvaiheelta, jotka ehkä siinä hetkessä ovat ärsyttäneet, mutta joille voi nyt nauraa. Kun veimme Ainon ensimmäistä kertaa metsään kävelemään, lähti hän häntä koipien välissä juoksemaan takaisin autolle, kun syvä metsä pelotti siinä vaiheessa. Naurettiin siinä perheen kanssa, että onpa meillä komea metsästyskoira tulossa, kun autokyyti kelpaa mutta metsässä kävely pelottaa, nauraa Milo.

Koiran hankkiminen asuinyhteisöön vaatii toteuttelua

- Ääniin totuttaminen on erittäin tärkeää. Turha haukkuminen ja yliherkkyys äänille voi olla todella ärsyttävää muille naapureille, eikä se ole koiralle itsellekään helppoa. Ovikelloihin ja oven koputuksiin totuttaminen helpottaa kaikkien elämää, sekä perheen että naapureiden, vinkkaa Milo.

Milon mielestä on tärkeää myös se, että koiran koon suhteuttaa omaan jaksamiseen ja asunnon kokoon.

- Harvalla on aikaa käydä ulkoiluttamassa isoja koiria niin paljon kuin ne tarvitsevat, eli rotua kannattaa harkita tarkkaan. Todella iso koirarotu ei välttämättä sovi pieneen yksiöön, ellei sitä jaksa viedä ulos tarpeeksi usein, ettei koira tylsisty. Koiran koko ja aktiivisuuden tarve kannattaa suhteuttaa myös muiden asukkaiden määrään kerros- tai rivitalossa, sillä kaikki rodut eivät välttämättä sovi kaikkiin asuinympäristöihin, pohtii Milo.

Teksti: Ida Oljemark
Kuva: Milo Aho
Lisätietoa koiran hankintaan: hankikoira.fi