Blog article

Kohtuuhintainen asuminen kuntien vetovoimatekijänä

Kuntien rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on perustavanlaatuisessa muutoksessa. Järjestämisvastuu sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluista siirtyi tämän vuoden alussa hyvinvointialueille. Tämän eräs seuraus oli se, että kuntakonsernien suhteellinen painoarvo asuntoyhteisöt mukaan lukien kasvoi merkittävästi.

Jotta kunnat voivat toimia vetovoimaisina ja investointikykyisinä myös kohtuuhintaisen asumisen edistämisessä, edellyttää se muun muassa konsernijohtamisessa sekä velkaantumisen riskienhallinnassa onnistumista. Korkotason nousu lisää tätä vaikeuskerrointa.

Toinen kuntien tehtäväkenttää muokkaava uudistus on edessä vuoden 2025 alussa, jolloin vastuu työvoima- ja elinkeinopalveluista sekä nykyistä laajemmin kotouttamisesta siirtyy valtiolta kunnille. 
Meillä on yhä selvemmin elinvoima- ja sivistyskuntia, mitä tulee niiden lakisääteiseen tehtäväkenttään. Samalla kunnat verotusoikeuden kannustamina luovat yhä selvemmin edellytyksiä osaavan työvoiman saatavuudelle ja talouden kasvulle.

Näissä onnistuminen edellyttää, että asukkaiden tarpeita ja maksukykyä vastaavia asuntoja on saatavilla. Samalla korostuu tarve tiiviille yhteistyölle hyvinvointialueiden kanssa etenkin erityisryhmien asumisessa.

Asumisen merkitys kuntien vetovoimatekijänä on kasvanut ja kasvaa. Onnistuminen tarpeita vastaavien asumisen edellytysten turvaamisessa on välttämätöntä asukkaiden pitovoimalle sekä laajemmin kunnan elinvoimalle.

Kunnilla on paljon työkaluja vaikuttaa kohtuuhintaiseen asumiseen alueellaan alkaen maapolitiikasta ja maanhankinnasta, jatkuen kaavoituksen ja rakentamisen ohjaukseen, palvelujen ja liikkumisen suunnitteluun ja yhteensovittamiseen, viihtyisään elinympäristöön sekä erimuotoiseen osallistumiseen asuntojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Näitä välineitä ei saa heikentää.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että kohtuuhintainen asumisen nähtäisiin laajasti kuntien strategisena painopisteenä. On myös tunnistettava kunta- ja kaupunkikentän moninaisuus. Siinä väestökehitys on ehkä tärkein myös asumiseen vaikuttava muuttuja.

Erityisesti valtion tukemassa ja takaamassa tuotannossa on pitkään lähdetty siitä, että uusia asuntoja voidaan rakentaa ja niitä korjata vain, jos väestö kokonaisuutena voimakkaasti kasvaa. Myös tähän ajatteluun tarvitaan uusia vivahteita, jotta asumisen vetovoimasta voidaan huolehtia ja vastata esimerkiksi työvoiman liikkuvuuden haasteisiin. Mahdollisuus asua muissakin kuin laadultaan ja sijainniltaan menneen maailman kohteissa tuli olla entistä useamman ulottuvilla.

Tällä hetkellä elämme asuntomarkkinoilla ja rakentamisessa poikkeuksellisen vaikeaa aikaa. Uudisrakentaminen ja rakennuslupien määrä ovat romahtaneet.

Jälleen olisi ensiarvoisen tärkeää, että valtio omien toimenpiteidensä ajoituksella ja mitoituksella osaltaan turvaisi asuntotuotannon jatkuvuutta ja loiventaisi rakennusalan sukelluksen syvyyttä. Meillä kun on pysyvää tarvetta kohtuuhintaisille, uusille ja peruskorjatuille asunnoille.

 

Timo Reina
Varatoimitusjohtaja
Kuntaliitto