- Lähdin pohtimaan, miten saisimme edullisesti taidetta uusiin tiloihimme. Keksin, että ihmisillähän on vinteillä ja komeroissa monenlaista taide-esinettä ja taulua, jotka eivät vaan löydä paikkaa kodista, kertoo hallintopäällikkö Riikka Vitakoski.

Henkilöstön ensireaktio oli innostunut, mutta vaati kuitenkin tiettyä rohkeutta tarjota omia taideaarteita.

-  Joillakin oli selvästi kynnys hieman korkeammalla ja ajatus siitä, että etsimme jotain tiettyä ja hienoa. Onneksi lopulta ymmärrettiin, että etsimme matalalla kynnyksellä kaikenlaisia teoksia, koska koskaan ei tiedä mikä puhuttelee ja on juuri se sopiva juttu, toteaa Riikka.

Ehdotuksia tuli lopulta neljältä työntekijältä ja lähes kaikki tarjotut teokset löysivät paikkansa toimistolta. Riikan lisäksi teoksia oli valitsemassa ja näyttelyä kuratoimassa sisustusarkkitehti Natalia Ritari suunnittelutoimisto Workspacesta. Vinttien aarteet -projektissa on päällä jatkuva haku eli henkilökunta voi tarjota aarteita jatkossakin.

 
Riikka Vitakoski asettelemassa Tuulikki Pietilän teosta, jonka eräs työntekijä oli saanut edesmenneeltä kummisedältään, joka oli Pietilän ja Tove Janssonin ystävä.

Isän teokset pääsivät vihdoin esitteille

Projektipäällikkö Leena Aho-Manninen empi ensin esittää ite-taitelijaisänsä Into Ahon (1927-2013) naivistisia patsaita mukaan otettavaksi, mutta rohkaisi mielensä, koska koki tarjoamisen kynnyksen matalaksi.

Leenan isä oli itseoppinut kädentaitaja, joka ei Leenan mukaan kokenut tekevänsä taidetta, vaan halusi luoda kauneutta ympärilleen ja saada ahkerille, ruumiilliseen työhön tottuneille käsilleen tekemistä. Isä teki eläkkeelle päästyään teoksia puun lisäksi metallista ja betonista. Inton elämänkokemus ja sota-ajan nuoruusvuodet olivat antaneet kyvyn säästää ja käyttää materiaaleja monipuolisesti.

- Meillä oli omakotitalo täynnä isän teoksia, muun muassa Könninkelloja ja kukkakoristeita, eläin- tai ihmispatsaita. Ei Into-pappa koskaan kertonut teostensa taustoja, enkä minä ymmärtänyt kysyä, mutta hän merkitsi useimmat työt omalla logollaan ja vuosiluvulla. Hän myös suunnitteli huolellisesti teoksensa piirtäen voipaperille. Isä oli hyvä piirtämään, vaikka ei osannutkaan kunnolla kirjoittaa, muistelee Leena.

Teokset eivät ole koskaan aiemmin olleet esitteillä julkisesti. Isä teki teoksia omaksi ilokseen ja joskus harvoin antoi niitä lahjaksi.

- Hän työsti niitä meidän talon kellarissa ja toi sitten aina uusimman teoksensa olohuoneeseen esitteille vieraille. Meillä oli kellari täynnä isän tuotoksia. Olen nyt varastoinut kaikki kunnossa olevat teokset, ja ne odottavat pääsyä uudelle kesämökille, sitten kun se valmistuu. Myös A-Kruunussa toimistolla olevat teokset ovat vain lainassa, kertoo Leena ja iloitsee, että on saanut isän töitä esitteille työnantajansa toimitiloihin. 

- Tänne toimistoon ne sopivat yllättävän hyvin, tuovat tietynlaista särmää tiloihin. Myös muiden työntekijöiden tuomat teokset sopivat tänne todella hyvin. Vinttien aarteet -projekti oli oikein hyvä idea, kehuu Leena.

 
Leena Aho-Manninen isänsä työstämän hiihtäjä-patsaan kanssa. Into Ahon naivistiset patsaat ovat ihastuttaneet työntekijöiden lisäksi toimiston vierailijoita.

Lisää taidetta tulossa loppuvuonna

Myös idean äiti on tyytyväinen Vinttien aarteet -projektin lopputulokseen.

- On ollut ilo nähdä, kuinka ihmiset nauttivat teoksista, muun muassa naivistiset puupatsaat saavat huomiota päivittäin. Ne täydentävät tilojen ilmettä ja viihtyvyyttä, ja toivottavasti tuovat myös inspiraatiota. Ne ovat mainiosti myös osa kiertotalousteemaa, joka oli yksi uuden toimitilan suunnittelun lähtökohdista. Syksyllä saamme tiloihimme myös lisää taidetta, kun valtion taideteostoimikunta sijoittaa tänne teoksia, kertoo Riikka.

Into Ahon patsaiden lisäksi aarteina löytyi Tuulikki Pietilän teos, jonka eräs työntekijä oli saanut edesmenneeltä kummisedältään, joka oli Pietilän ja Tove Janssonin ystävä, ja saanut taulun lahjaksi. Rullalla ollut teos kehystettiin ja se pääsi oikeuksiinsa.

- Arabian Kalevala-aiheiset vuosilautaset heräsivät henkiin puolestaan working cafeen eli työntekijöiden sosiaalitilojen seinällä ryhmänä – aivan kuin olisivat suunniteltu sisustukseen. Samoin pari maalausta vievät meidät tilojen suunnittelun mielikuvan alkulähteelle – kalliolle, rantaan ja metsään, hehkuttaa Riikka ja kertoo vielä yhden hauskan tarinan Vinttien aarteeksi päätyneestä taulusta.

- Mukaan tuli myös erään työntekijän vaimon inhokkiteos, taidemaalari Olavi Laineen omakuva. Kun teos sai uudet kehykset, vaimo kuulemma totesi, että nythän se on ihan kiva, naurahtaa Riikka.