”Alalta puuttuu toistaiseksi puukerrostalorakentamiseen soveltuvia selkeitä toimintamalleja, prosesseja ja standardoituja ratkaisuita, joiden avulla prosessitason tekeminen selkeytyisi ja helpottuisi”, kirjoitti väitöskirja tutkija Juha Franssila blogissaan tällä sivulla 22.11. viime vuonna. Kommentti siihen voisi olla, rakentamisen sektorilta puuttuu halukkuus puurakentamisen uusien toimintamallien, prosessien ja teollisen rakentamisen ratkaisujen käyttöönottoon. Tässä on havaittavissa selkeästi yksi puurakentamisen etenemisen hidasteista.

Tosiasiassa puun käyttö rakentamisessa kehittyy parhaillaan hyvin monipuolisesti. Puukerrostalorakentamisessa on jatkuvaa vuosittaista absoluuttista kasvua. Julkisen palvelurakentamisen osalta yli puolet rakennusluvista on puurakenteisia. Uudet tuotteet löytävät osaajansa ja markkinansa, kuten CLT ja LVL-ripalaatat sekä suur- ja tilaelementit. Paljon on vielä tehtävää kuitenkin.
Rakentamisen säädösten kehittämisellä voidaan vauhdittaa puurakentamista. Viimeisin hienosäätö tehtiin Muutoksia rakennusten paloturvallisuusmääräyksiin; Ympäristöministeriö 3.12.2020. Tehtävää on myös kokonaisvaltaisemmin rakentamisen ohjauksessa. Miten rakentamisen ohjaus tukee vähähiilistä kiertotalouden periaatteiden mukaista rakentamista?

MRL:n uudistamisen haasteet kertovat suuresta muutostarpeesta, ja toisaalta markkinoiden kokemista haasteista muutoksen edessä. Joka tapauksessa 2020-luvun puoliväliin mennessä rakennusten elinkaaren mittainen hiilijalanjälki tuodaan osaksi rakennussääntelyä. Suomi on ollut aktiivinen Pohjoismaisella ja Euroopan tasolla, mutta raja-arvot ovat tulleet ensiksi käyttöön muualla kuin meillä.

Hallitusohjelman mukaisesti julkiselle rakentamiselle asetettiin puurakentamisen kansalliset tavoitteet. Ne ovat hyvin kunnianhimoiset, mutta linjassa esimerkiksi Ranskan vastaavien kanssa. Monessa maassa on myös käytössä ns. Wood First -toimintamalli, jossa julkisissa hankkeissa aina tutkitaan aina puun käytön mahdollisuus. Senaatti toteuttaa sitä kyllä.

Viime aikaisissa keskusteluissa on korostunut, että puun käyttö rakentamisessa on tunnistettu järkeväksi metsien käytöksi. Yleisesti ottaen metsistä tulevan puuaineksen käyttö on järkevintä käyttökohteissa, joissa sen sisältämä hiili varastoituu pitkäksi aikaa ja/tai korvaa fossiilisia päästöjä aiheuttavien materiaalin käyttöä mahdollisimman paljon. Puurakentamisessa toteutuu molemmat tavoitteet. Vaatekuitujen osalta korvaus- eli substituutiovaikutus, on suurin.

Kunnilla on avaimet käsissään puun käytön edistämiseksi. Kiinnostus ja halu tehdä sitä on myös suuri. Osaaminen nousee tärkeään osaan, kun kunnassa tehdään esimerkiksi rakennushankinnan suunnittelua. Puu tarjoaa paljon vaihtoehtoja, joskus liikaakin. Tärkeä neuvo kunnille on, että kannattaa hankintailmoitukseen kirjata selkeästi kohteen kuvaukseen, että halutaan puurakennus. Silloin kilpailun kautta toteutukseen ohjautuu kustannustehokkain puuratkaisu. Samalla kannattaa hiilijalan- ja hiilikädenjäljen laskennasta ja ohjaamisesta kerryttää kokemusta. Sekin päivä tulee, kun ne pitää laskea; ja mielellään hyödyntää kunnan hiilineutraaliustavoitteiden tavoittelussa.

Vähähiilinen puurakentaminen on meidän ”low hanging fruit” ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Lähellä olevaa ei välttämättä nähdä tai arvosteta.

Petri Heino
Puurakentamisen ohjelman ohjelmapäällikkö
Ympäristöministeriö