Olemme työssämme sovittelijoina todenneet, että henkilöt, jotka eivät varsinaisesti häiriinny naapureiden elämästä, ovat myös alkaneet reagoida. Alkusyy voi olla ääni, mutta nopeasti kiristyvät välit aiheuttavat varsinaisen hyökkäysten vyöryn ja siitä kehittyvän ahdistuneisuuden, mahdollisen masennuksen sekä työ- ja toimintakyvyn heikkenemisen.

Riidan kehityskulku syntyy kahdesta erillisestä tilanteesta, oman elämän muutoksesta ja naapureiden lisääntyneestä kotonaolosta. Jotkut asukkaat ovat kuvanneet tilannetta kidutukseksi ja vainoksi. Tavallinen mutta sietämätön ääni voi vaikuttaa välillisesti työllisyystilanteeseen ja perheen toimeentuloon.

On tärkeätä nähdä kokonaisuus ja siihen liittyvä uhka, kuin vain hämmästellä miten mitättömistä syistä riidat käynnistyvät. Vihainen sana ja siitä kehittyvä riitaisuus ja naapurustossa leviävä tarina syö perheitä hitaasti. Lisääntyvän äänivalvonnan piiriin tuleva perhe, jonka kodista äänet koetaan tulevan, vaikuttaa välittömästi lapsiin, siihen miten äiti ja isä puhuvat sekä rajoittavat leikkimistä ja liikkumista asunnossa.

Lasten suhtautuminen riidan toisiin osapuoliin muuttuu, tilalle tulee turvattomuuden tunne, liikkumisen välttelyä ulkona ja rappukäytävässä. Useissa tapauksissa perheiden nuorten välit ovat kiristyneet. Seurauksina hyökkäyksiä pihalla ja väkivaltaa kouluissa. Näitä merkkejä me näemme ja tarinoita kuulemme.

Syrjäytyminen on liitetty lähinnä köyhyydestä kärsiviin, pitkäaikaistyöttömiin ja muihin, jotka tahtomattaan ovat joutuneet yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle. Olemme nähneet, että naapuririidasta on kehittynyt laitoskierre, uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä, työttömyyttä, kykenemättömyyttä opiskella, eristäytymistä asuntoon ja aikuisten vieraisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kaltoinkohtelua ja vahingontekoa.

Suomessa on onneksi edellytykset näihin puuttua ja tukea voi saada. Usein tilanteet ovat kuitenkin sellaiset, että asia ei kuulu kenenkään toimivaltaan, rikosta ei ole tapahtunut, ei hakeuduta hoitoon eikä voi pakottaa, ei voida viedä asiaa käräjille. Tukea saadaan eri alan ammattilaisilta, mutta toisen osapuolen käyttäytymiseen on vaikea puuttua.

Kun yhteiskuntaan kohdistuu näin merkittävä uhka tai uhan kokemus, toivoisi, että ne tahot, jotka vastaavat kerrostaloyhtiöistä, vastaisivat jollakin tavalla lisääntyneisiin asumisen haasteisiin. Epidemian pitkittyessä tulevat yhtiöt varmaan myös näin tekemään. Monet Naapuruussovittelun keskukselle tutut yhteistyökumppanit ovatkin lähettäneet meille enemmän sovittelualoitteita, ja asukkaiden suorat yhteydenotot ovat lisääntyneet keväästä kaksinkertaiseksi.

Korona haastaa muun muassa yhtiöiden hallituksia, isännöitsijöitä, asumisneuvojia, talo- ja asukastoimikuntia ja muita asumisen parissa työskenteleviä tukiasumisesta vastaavia, huoltoyhtiöitä ja niin edelleen. 

Toivon yhtiöiltä kykyä tarkastella tilannetta uudella tavalla ja malttia sellaisten toimenpiteiden suhteen, jotka johtaisivat irtisanomisiin, purkuihin ja asunnon haltuunottoihin. Yhtiöiden on hyvä myös reagoida lyhyemmällä viiveellä sellaisiin häiriökokemuksiin, jotka aikaisemmin jäivät odottamaan mahdollisuutta ottaa työn alle.

Me emme oleta emmekä esitä, että yhtiöt yhä vahvemmin sijoittaisivat resursseja henkilöriitojen käsittelyyn. Sosiaalisten konfliktien osalta voi meihin olla yhteydessä myös konsultointimielessä ja tarvittaessa apua saaden palvelunohjaukseen. Korona on kuitenkin tuonut vielä selkeämmin esille tarpeen tarkastella koko palvelukokonaisuutta, joka liittyy asumiseen ja siellä esiintyviin häiriöihin ja sosiaalisten konfliktien synnyttämään hätään. Kiinteistöyhtiöt se haastaa yhtälailla kehitystyöhön.

Jens Gellin
Sovittelija
Naapuruussovittelukeskus