Uusi normaali vaatii talotoimijoilta sekä Uutta että Normaalia. Vaade koskee asumisen sisältöjä, joita aiemmin ei tullut mieleenkään kytkeä osaksi asumista. Uusien kulutustapojen myötä ne kuitenkin tuntuvat tiiviissä kaupunkiympäristöissä varsin luontevilta. Eilen uutta oli kierrätys, yhteiskäyttöisyys, verkkokauppa. Tänään ne ovat jo arkista kuin asuminen ja siihen myös tilankäytöllisesti kytkettävissä. Omakustannusvuokran hinnassa arjen asioiden on oltava mukana.

Normaaliuden periaate koskeekin tulevaisuudessa erityisesti asumisen sisällöllistä uudistumista. Tämä on siis suunta, johon toimiala on kehittymässä.

Kuntien vuokrataloyhtiöitä tulee voida säädösten estämättä kehittää muun toimialan mukana. Vain siten säilytämme normaaliuden periaatteen. Sama koskee kaikkia ARA-rahoitusta käyttäviä toimijoita: asumispalvelujen kehittäminen on osa asiakaslähtöistä toimintaa, minkä tulee sisältyä myös omakustannusvuokran periaatteeseen. Vuokrassa maksamme aina palvelua, myös omakustannusvuokrassa.

Paikallisuus on kuntien vuokrataloyhtiöitä leimaava piirre. Yhtiöissä on tunnettava paikallinen vuokra-asuntomarkkina, kysyntään on osattava vastata sinne sopivin keinoin ja tarjontaa muokattava paikalliseen markkinaan sopivaksi. Läheisyysperiaate toimii myös sisältöjen suunnittelussa.

Jokainen naapurusto on tärkeä, ja oman asuinalueensa elämänmenon mittari. Asumisen sisällöt ovat läsnä välittömässä arjessa, tässä ja nyt. Kaupunkikehittäminen tarvitsee mikrotasonsa, ja sen osapuolena paikallinen vuokrataloyhtiö on mitä otollisin toimija.

Kunnan vastuulla on seurata, että oma yhtiö toteuttaa toiminta-ajatustaan. Ja samalla sitä, että konsernin tytäryhtiö pysyy kilpailukykyisenä omalla toimialallaan - kestävällä tavalla ja normaaliuden periaattein. Tähän tavoitteeseen lienee yleishyödyllisten omistajien helppo yhtyä.

Laura Hassi
Asiantuntija, asuntoasiat
Suomen Kuntaliitto ry