Suomen Uusperheiden Liitto (Supli) teki keväällä 2022 kyselyn (N=205) vuoroasuvien lasten vanhemmille ja perheitä kohtaaville ammattilaisille. Vastaajat jakautuivat ympäri Suomea ja edustivat lähi-, etä- ja sosiaalisen vanhemman rooleja sekä ammattilaisia (33). Vastaajien perheissä vuoroasuvien lasten lukumäärä vaihteli yhden ja kahdeksan välillä.

Tärkeimmäksi kehittämiskohdaksi perheet nostivat lapsilisän, koulukyytien sekä asumistuen tasa-arvoistamisen. Tällä hetkellä tukimuodot mahdollistuvat vain kotiin, jossa lapsi on kirjoilla, vaikka hän vuoroasuisi. Asumiskulut muun muassa huomioidaan elatusmaksuissa, mutta niissä ei osata huomioida asumiskulujen jakautumista vuoroasuvan lapsen tilanteessa.

Vastauksissa nousivat esille myös tilanteet, joissa laskennallinen perhekoko vaikutti esimerkiksi lapsivähennyksen osuuteen varhaiskasvatuksen maksuissa tai vaikkapa perhekoon mukaisten vuokra-asuntojen saantimahdollisuuteen.

Kysely nosti esille rakenteellisen syrjinnän. Taloudellisesti tiukassa tilanteessa asumistuki mahdollistaa riittävän, lapsen oman tilan tarpeen huomioivan asumisjärjestelyn, mutta vain kotiin, jossa vuoroasuva lapsi on kirjoilla.

Hyvät eron jälkeiset vanhempien vuorovaikutusvälit korostuivat vastauksissa, joissa lapsen osoite oli sovittu huomioiden asumistuen saantimahdollisuus. Tällöin yhteisenä tavoitteena oli turvata kaksi kotia, joissa molemmissa lapsella olisi mahdollisuus omaan tilaan, muuallekin kuin sohvannurkkaan. Mikäli etävanhempi ei ole riittävän varakas, tilanne voi estää kokonaan lapsen vuoroasumisen.

Vuoroasuminen ei sovi kaikille, mutta selkeästi suurin osa vuoroasuvista kokee hyötyvänsä siitä. Se mahdollistaa vanhempien eron jälkeisen vanhempi-lapsisuhteen jatkumisen, psyykkisen tunnesuhteen ylläpidon ja sitä kautta hyvinvoinnin vahvistumisen. Vuoroasuminen voi ikävä kyllä muodostua näillä näkymin sosioekonomisesti varakkaiden vanhempien lasten asumisjärjestelyksi.

Vuoroasumisen virallistaminen haastaa kestävän rakentamisen asumissuunnittelun päivittämään käsityksensä perheistä ja asumisen tarpeista. Taajamiin tarvittaisiin muitakin kuin ”kahden aikuisen ja lapsen” -perheiden tarpeista lähteviä koteja.

Vuoroasumisen myötä tarvitaan muokattavia, myös monihenkiset perheet huomioivia, kohtuuhintaisia asuntoja. Koteja, joissa voi asua erilaisissa elämäntilanteissa olevia perheitä. Hyvinvoivat perheet ovat yhteiskunnallisesti kustannustehokas satsaus.

Muokattavat, edulliset asumisratkaisut ovat tulevaisuuden rakenteellinen ratkaisu perheiden syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä sekä hyvinvoinnin vahvistamisessa. Perheet eivät ole samanlaisia, miksi siis kotien tulisi olla?

Kirsi Heikinheimo
Toiminnanjohtaja
Suomen Uusperheiden Liitto