Blogginlägg

Asuntopolitiikkaa linjataan tutulla uralla

Eduskunta käsittelee parhaillaan valtioneuvoston joulukuussa antamaa asuntopoliittista selontekoa. Vuoteen 2028 kurottava kehittämisohjelma perustuu hallitusohjelmakirjaukseen. Se sisältää kolmisenkymmentä toimenpide-ehdotusta selvitystarpeista lainsäädäntöhankkeisiin asti.

 

Ainekset selontekoon saatiin ympäristöministeriön entisen kansliapäällikön Hannele Pokan vetämän työryhmän jo runsas vuosi sitten valmistuneesta työryhmäraportista. Eduskunnan linjaukset kuullaan kevään kuluessa.

Tällä vaalikaudella suuriin linjanmuutoksiin aika ei enää riitä, eikä selonteon perusteella hallituksella ole siihen aikeitakaan. Rohkeuden puute on monille, myös minulle pieni pettymys. Polkuriippuvuus ei tietysti ole vierasta asuntopolitiikassakaan. Selonteossa tavoitteet on toki kirjoitettu pääosin mallikkaasti, mutta toimenpiteissä turvaudutaan enimmäkseen tuttuihin keinoihin.

Kärkitavoitteet noudattavat asuntopolitiikan pitkää linjaa. Jokaisella on oikeus hyvään ja kohtuuhintaiseen asumiseen. Sen vuoksi asuntotarjonnan pitää vastata eri väestöryhmien tarpeisiin, ja asuinalueiden on oltava sosiaalisesti kestäviä. Tulevaisuuslähtöisenä kehyksenä on ymmärrettävästi vähähiilisyys ja energiatehokkuus.

On tavoitteissa tuttua välinelähtöisyyttäkin. Asuntopolitiikan odotetaan tukevan yritysten ja työmarkkinoiden sujuvaa toimintaa, edistävän vakaata hintakehitystä ja toimivan suhdannevaihteluiden tasaajana. Mukaan on saatu mahtumaan ripaus aluepolitiikkaakin. Asuntopoliittista keskustelua seuratessa tuntuu välillä, että välinetavoitteet ja kärkitavoitteet ovat vaihtaneet paikkansa.

Hienoa, että selonteossa tunnistetaan asuntopolitiikan sektorirajat ylittävä tehtävä. Asumista koskevat ratkaisut koskevat kaikkea julkisen vallan päätöksentekoa. Myös muilla politiikkalohkoilla tehdyillä päätöksillä, kuten sosiaali- tai elinkeinopolittiisilla valinnoilla on vaikutusta asuntomarkkinoihin.

Selonteon kova ydin on kuitenkin toimenpiteissä, joiden avulla tavoitteet tulevat todeksi, jos ovat tullakseen. Valitettavasti ainakaan kärkitavoitteisiin ei runsailla toimenpiteillä ihan ylletä. Moni tärkeä toimenpide jää selvittelyvaiheeseen tai siitä puuttuu uskottava hintalappu. Ehkä tässä myös vähemmän olisi ollut enemmän.

On joukossa toki ilahduttaviakin linjauksia. Asumista tuetaan jatkossakin sekä kysyntä- että tarjontatuilla. MAL-sopimusmenettelyä halutaan jatkaa ja kehittää suurimmilla kaupunkiseuduilla. Asumisneuvonta lakisääteistetään ja ulotetaan kaikkiin asumismuotoihin. Asumisen ja rakennusten hiilijalanjäljen vähentämistä jatketaan tukemalla energiatehokkuusremontteja ja lämmitystapamuutoksia.

Asumisen kohtuuhintaisuuden kannalta kehittämisohjelman tärkein kokonaisuus koskee asumisen tukien kehittämistä. Siinä innovatiivisuudella olisi ollut paikkansa, kun toimintaympäristö on monin tavoin murroksessa. Nyt tyydyttiin freesaamaan vanhaa.

Korkotukimallin kehittämisehdotukset ovat toki kannatettavia, vaikka nykyisellä korkotasolla tukielementti on symbolinen. Hyvä kuitenkin, että korkotukijärjestelmän uudistaminen saadaan liikkeelle. Esimerkiksi kestävää kehitystä tukee, että palautetaan kohtuullisiin korjauksiin varautuminen korkotukilainoihin.

Rahamarkkinoiden pelisäännöt ovat muuttuneet niin, että ARA-vuokra-asuntotuotantoon korkotukilainatarjouksia saadaan yhä harvemmilta toimijoilta, usein vain yhdeltä. Vaihtoehtoja olisi hyvä olla olemassa jatkossakin. Siksi on tärkeää, että useampien rahoittajien kiinnostusta ARA-asuntotuotannon rahoittamiseen saadaan lisätyksi esimerkiksi vakuuksien siirrolla pankeilta Valtiokonttorille tai tuomalla joustavuutta lainojen uudelleenjärjestelymahdollisuuksiin.  

Tämä on kuitenkin vain ensiapua. Järjestelmän läpivalaisu ja systeeminen päivitys jää seuraavaan tai sitä seuraavaan selontekoon.

Matti Vatilo
A-Kruunu Oy:n hallituksen puheenjohtaja