Kerovuori on asunut koko aikuisikänsä yhteisöllisesti, ensin vuokralla ja sen jälkeen itse perustamissaan ja omistamissaan yhteisöissä. Nyt hän asuu miehensä Lassen ja 3-vuotiaan Nupun kanssa kuudesta perheestä koostuvasta yhteisössä, jossa kaikilla on pieniä lapsia ja yhteinen arvopohja.

Kerovuori perusti Suomen ensimmäisen Mummokommuunin, vanhemmille ihmisille suunnatun kommuunin ja Suomen Suurlähetystö kutsui hänet Pariisiin puhumaan hankkeesta sosiaalisen asumisen seminaariin, jossa osallistujia oli ministeritasolta asti.

Kerovuorta kiinnostaa erilaisten asuinratkaisujen ennakkoluuloton kehittäminen: hän on kehittänyt data-analyysia ja yhteisöllisyyttä tukevaa arkkitehtuuria yhdistävän Vetovoimatalon®. ja asukkaiden ja sijoittajien yhdessä omistaman OSKommuunin.  Jakamalla elämää, ihmiset voivat toteuttaa korkeampaa potentiaaliaan. Tästä esimerkkinä on kristityn kasvua tukeva: Lähempänä taivasta- kommuuni.

Kerovuori on tunnetuin yhteisöllisen asumisen asiantuntija Suomessa ja 2017 Sosiaali- ja terveysministeriö kutsui hänet 30 suomalaisen johtajan ja vaikuttajan joukkoon miettimään tulevaisuutta vuoden 2030 Suomessa.

Mitä hyötyä on yhteisöllisesta asumisesta?

Yhteisöllisen asumisen edut vastaavat ihmisen kolmeen perustarveluokkaan, joita ovat materiaaliset, sosiaaliset sekä itsensä toteuttamisen perustarpeet. 

Materiaalisia tarpeita ovat turvallinen suoja ja niin välttämättömät kuin ylellisyystavarat. Sosiaalisia tarpeita on läheisyyden tarve, tarve olla arvostettu tai rakastettu ja tarve kokea yhteyttä ja vaan olla joukossa. Itsensä toteuttamisen tarpeita ovat olla erityinen, saada omaa tilaa ja toteuttaa itseään. Ihminen etsii omaa paikkaansa ja haluaa tehdä asioita, joilla on merkitystä.

Sosiaaliset hyödyt – Hyvät tyypit ovat lähellä

Ystävät ovat lähellä. Usein yhteisöajatus lähtee ystäväporukan pöytäkeskusteluista, jossa mietitään, että olisipa mukavaa asua lähempänä. Miksei sitä jakaisi arkeaan rakkaiden ystävien kanssa. Kun asuu lähempänä on mahdollista, että kavereista tulee läheisempiä. Yhdessä vietetty aika ja yhteinen haaste ylläpitää ja kehittää asuinyhteisöä, voi syventää ystävyyssuhteita ihan uudelle tasolle. Alussa tuntemattoman kanssa-asujan kanssa voi oppia tuntemaan nopeasti ja saada elinikäisen ystävän.

Oppii tuntemaan erilaisia ihmisiä. Ihan kaikki jäsenet eivät ole itse valittuja ja porukassa varmasti on ihmisiä, joiden kanssa ei ole paras ystävä. Kuitenkin on hyvä, että oppii toimiaan ja päättämään asioista yhdessä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Silloin kehittyy ymmärtämään erilaisuuden rikkautta ja sosiaaliset taidot kehittyvät.

Verkostot laajenevat. Muiden asukkaiden ystävistä ja tutuista muodostuu valtavasti aikaisempaa suurempi keveiden sosiaalisten sidosten verkosto.  Sen kautta oppii tuntemaan ihmisiä, jotka tekevät itselle uudenlaisia asioita. Näiden keveiden sidosten kautta löytyy uusia, kiinnostavia mahdollisuuksia, joita elämässä ei vielä ole. Heiltä voi kuulla esimerkiksi mielenkiintoisista tapahtumista, joista itse ei ole kuullut.

Kynnys kutsua ihmisiä kylään on pienempi. Isommat porukat eivät mahdu yksiöön ja kodin pienet sotkut tekevät kynnyksen suuremmaksi kutsua muita kotiin. Yhteistiloissa pidetään sovitusti yllä järjestystä ja sinne on helpompaa kutsua ihmisiä.

Nopea spontaani yhdessäolo on helpompaa. ”Lähdetään lenkille, heti”. ”Ruoka on hellalla, tuletko syömään?” Aikaa ei tarvitse varata etukäteen kalenterista ja siirtymisetkin sujuvat nopeasti. Lähellä asuvien kanssa-asukkaiden kanssa on helpompaa tehdä asioita yhdessä.

Materiaaliset hyödyt – Jakamalla voi saada enemmän

Jaettu neliö on parempi kuin oma. Kun neliöt laitetaan yhteen, pienet tilat muuttuvat avariksi, helppokäyttöisiksi ja houkutteleviksi. Esimerkiksi taloyhtiön sauna takkahuoneineen ja vilvoittelutiloineen kerrostalon katolla hakkaa kaksion hikikomeron. Ryhmävuokrausasunnossa on oman makuuhuoneen lisäksi monella tavalla käytettäviä yhteisiä tiloja.

Jakaminen mahdollistaa paremman laadun. Kun osa tiloista on yhteisiä, niistä maksetaan yhdessä. Tällöin asuminen maksaa vähemmän tai se on laadukkaampaa. 

Yhteisomistus. Jos harvemmin tarvittavia tai kalliimpia laitteita tai tavaroita hankitaan yhdessä, jakaminen mahdollistaa paremman valikoiman ja laadun. 

Lainaaminen mahdollistuu, kun naapurit ovat tuttuja. Ehkä joku lainaa poraa, ompelukonetta tai kajakkia.

Yhteistilaukset. Yhteisö voi tilata ruokaa ruokapiiristä tai hävikkipostimyynnistä ja säästää rahaa ja aikaa. Yhteisöön voi kutsua vaikka hierojan matkapöytineen, jolloin hän saa kerralla useampia asiakkaita ja asukkaat saavat palvelun kotiinsa.

It­sen­sä to­teut­ta­mi­sen hyö­dyt – Elä­mään tu­lee li­sää mer­ki­tys­tä

Tai­to­jen ja­ka­mi­nen hel­pot­tuu. Kun ih­mi­set ovat lä­hel­lä, on help­po vaih­taa pie­niä pal­ve­luk­sia. ih­mi­nen ko­kee ole­van­sa ar­vo­kas, kun pys­tyy ja­ka­maan omaa osaa­mis­taan – vaik­ka oli­si vain yh­den as­ke­leen mui­ta edel­lä.  Elä­män ai­ka­na opi­tut tai­dot siir­ty­vät eteen­päin ja niis­tä on iloa muil­le.

Ai­kaa sääs­tyy ru­tii­neis­ta jo­hon­kin tär­keäm­pään. Ja­ka­mal­la teh­tä­viä, ai­kaa sääs­tyy ja sen voi käyt­tää it­se va­lit­se­mal­laan ta­val­la. 

Jo­pa ”han­ka­la tyyp­pi” on tär­keä. Kai­kis­sa ryh­mis­sä on ai­na se är­syt­tä­vin tyyp­pi. Tä­hän hen­ki­löön voi suh­tau­tua ra­ken­ta­vas­ti ja aja­tel­la hän­tä yh­tei­sön krii­tik­ko­na, jo­ka huo­maa epä­koh­dat ja mah­dol­li­set su­den­kuo­pat, jol­loin ne voi­daan kor­ja­ta tai ai­na­kin epäon­nis­tu­mi­siin voi va­rau­tua etu­kä­teen.

Yh­des­sä voi saa­da ai­kaan it­seä suu­rem­pia asioi­ta ja ta­voi­tel­la jo­tain it­seä suu­rem­paa pää­mää­rää. Jot­kut yh­tei­söt ta­voit­te­le­vat joi­tain suu­rem­paa pää­mää­rää, ku­ten eko­lo­gi­suut­ta, hen­gel­lis­tä tai hen­kis­tä kas­vua tai yh­teis­kun­nal­lis­ta vai­kut­ta­vuut­ta. Pel­käs­tään läh­te­mäl­lä mu­kaan uu­den­lai­seen ta­val­lis­ten ih­mis­ten yh­tei­söa­su­mis­hank­kee­seen, te­kee suu­ria asioi­ta muil­le sa­mas­sa ti­lan­tees­sa ole­vil­le. Näin voi muut­taa Suo­men asu­mis­ta pa­rem­mak­si ja jät­tää jäl­ki­pol­vil­le pe­rin­nök­si pa­rem­man pai­kan.

Yhteisöllisyyden lämpöasteikko

Yhteisölliset tavoitteemme ovat erilaisia. Yhdelle riittää talkoot ja tervehtiminen, toinen haluaa jakaa unelmansa. Yhteisöllisyyttä voi ajatella janana, jonka toisessa päässä on tervehtiminen ja hyvän päivän tuttuus ja toisessa päässä yhteisen tavoitteen eläminen todeksi. Eri ihmisillä nämä tavoitteet ovat erilaisia. 

Jaan nämä yhteisölliset tavoitteet kolmeen luokkaan. Tätä jakoa kutsun yhteisöllisyyden lämpöasteikoksi.

1. Käytännöllinen:  
   Asukkaan tavoite on parantaa oman elämän laatua, helpottaa arkea, saada enemmän tiloja käyttöön, kasvattaa omia mahdollisuuksia ja saada asumisen kustannukset alemmaksi. Asukas ei ole valmis käyttämään paljoa aikaa yhteisöön.
2. Yhteisöllisyyshakuinen:
   Asukas haluaa jakaa arkea, aikaa ja resursseja muiden asukkaiden kanssa. Yhteisöllisyys on asukkaan tärkein syy hakeutua asukkaaksi.
3. Pyrkimyksellinen:
   Asukas haluaa elää yhteisössä, jonka tarkoituksena on tukea jäsentensä henkisiä, hengellisiä, aatteellisia tai ekologisia tavoitteita. Asukas toivoo yhteisöstä tukea elääkseen arvojensa mukaan ja joukkovoimaa maailman muuttamiseen. Asukas toivoo yhteisiä käytännöllisiä ratkaisuja arkeen mahdollistaakseen asukkaiden yhteistä pyrkimystä, oli ratkaisu sitten bokashi-komposti tai aamujooga.

Jos asukkaiden tavoitteet yhteisöllisyyden määrästä ovat kaukana toisistaan, seuraa ristiriitoja tai asukkaita vaan hiljakseen muuttaa pois. – ”Yhteisöllisyys ei ollut minun juttuni.”  Pyrkimykselliset näyttäytyvät käytännöllisille auttamattomina haihattelijoina. Käytännöllinen pyrkimyksellisten yhteisössä voi kokea, että häneltä odotetaan enemmän kuin, mihin hän on valmis. Käytännöllisessä yhteisössä pyrkimykselliselle tai yhteisöllisyyshakuiselle, jakaminen voi olla liian vähäistä ja yhteys laimeaa. 

Asukkaiden pitää ensin tulla tietoisiksi omista tavoitteistaan ja jakaa ne rakentavalla tavalla toisilleen. Uusia asukkaita haastatellessa, voi tutkia kohtaavatko tavoitteet. Asukkaat voivat kysyä kandidaatin toiveita yhteisöllisyydestä ja kertoa kuinka paljon ja miten he viettävät aikaa yhdessä ja onko yhteisössä sovittuja käytäntöjä viettää aikaa yhdessä tai jakaa asioita.  

Yhteisössä asumisen aikana asukkaan tavoitteet yhteisöllisyydelle voivat muuttua. On aikoja, jolloin yhteiselo on tiiviimpää ja aikoja, jolloin ihmiset menevät menojaan morjenstaen mennessään. Pienemmissä yhteisöissä asukkaiden yhteisötavoitteiden pitäisi olla lähellä toisiaan; Isommat yhteisöt pystyvät kantamaan enemmän variaatiota.

Yhteisölliset rakennuspalikat

Yhteisön rakentaminen ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii vaivannäköä. Yhteisö ei myöskään ole valmis ensimmäisten asukkaiden muuttaessa, vaan se kypsyy ajan ja vaivan kanssa. Joukosta satunnaisia ihmisiä voi kasvaa yhteisö ryhmähenkeä rakentamalla. Tarvitaan yhdessä vietettyä aikaa, tavoitteellisia tapaamisia, toimivia yksinkertaisia systeemejä ja juhlia. Erilaiset yhteisöt tarvitsevat erilaisia rakennuspalikoita, kuitenkin niin, että pyrkimykselliseen yhteisöön sisältyy niin käytännölliset kuin yhteisölliset rakennuspalikat.

1. Käytännöllinen yhteisö
   Reilu työnjako, joilla yhteiset tilat pidetään siisteinä. (Linkki hyvin pyörivä yhteisö) Toimivat käytännöt sopuisaan yhteiseloon, esimerkiksi hiljaisuusaika. Tavoittava tiedotuskanava
2. Yhteisöllisyyshakuinen yhteisö
   Edellä mainittujen lisäksi: Säännölliset yhteiset tavoitteelliset tapaamiset asioista ja asukkaiden kuulumisista. Yhteisruoka silloin tällöin.
3. Pyrkimyksellisen yhteisö
   Edellä mainittujen lisäksi: Kirjallinen visiodokumentti, jossa selviää, mihin asukkaat ovat sitoutuneet. Yhdessä sovitut käytännöt yhteisen pyrkimyksen edistämineen.