Blogikirjoitus

Kuka haluaa asua köyhien talossa?

ARA-vuokra-asuntoihin suunnitellaan otettavaksi käyttöön tulorajat, jotka poistettiin vuonna 2008. Poistamisen syynä oli tuolloin muun muassa se, että taloihin haluttiin monipuolinen asukaskanta alueellisen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi.

Tuolloin esitetyt syyt eivät ole mihinkään hävinneet. Tulorajat eivät sovi yhteen monipuolisen asukaskunnan tavoitteen kanssa.

Tulorajojen käyttöönotto lisää väistämättä taloissa asukasvaihtuvuutta. Samalla rikotaan vakiintuneita asumisyhteisöjä ja lisätään turvattomuuden tunnetta. Taloudellisen epävarmuuden ja lisääntyvän yksinäisyyden aikana sillä voi olla vakavia yhteiskunnallisia vaikutuksia siten, että se tulee muun muassa lisäämään alueellista segregaatiota.

ARA-vuokra-asunnot on perinteisesti koettu turvallisemmiksi ja pysyvämmiksi asunnoiksi kuin vapaarahoitteiset vuokra-asunnot. Asukkaiden näkökulmasta katsottuna tulorajojen palauttaminen heikentää merkittävästi vuokralla asumisen mainetta ja haluttavuutta.

Asukkaat pelkäävät tulorajojen käyttöön oton lisäävän entisestään myös asumisen kustannuksia lisääntyvän byrokratian ja asukasvaihtuvuuden takia. Jokainen vaihto tuo vuokranantajalle kustannuksia, jotka maksetaan asukkaiden maksamilla vuokrilla.

Tulorajojen käyttöönotto voi myös vähentää kiinteistönomistajien halukkuutta tuottaa kohtuuhintaisia ARA-vuokra-asuntoja, jos asuntojen hakijoina ei jatkossa ole riittävästi maksukykyisiä asukkaita. Riittävä asuntotuotanto on asukkaiden kannalta paras tae asumiskustannusten kohtuullisena pysymiseen sekä monipuoliseen asukaskantaan.

ARA-vuokra-asunnot ovat Helsingin seudulla ainoita kohtuuhintaisia asuntoja, jotka mahdollistavat tavallisille veronmaksajille laadukkaan asumisen lähellä työpaikkoja ja palveluita.

Maan hallituksen ei pitäisi tehdä tällaisia yksittäisiä toimenpiteitä, jotka heikentävät kansalaisten elämänlaatua, lisäävät asumisen kustannuksia ja vaikeuttavat entisestään työvoiman liikkuvuutta.

Pahimmillaan ARA-asuntojen tulorajat ovat kannustinloukkuja työn vastaanottamisessa. Työpaikan ja asunnon välillä ei pitäisi joutua valitsemaan. Kun asukas ajautuu valintatilanteeseen, se on yhteiskunnan itsensä rakentama kiikku; jonka inhimillistä mittakaavaa emme tiedä.

Aitojen rakentamisen sijaan on rakennettava kiihdykkeitä lisätä asuntotuotantoa. Tulorajoilla ei rakenneta uusia asuntoja, mutta sillä voidaan synnyttää köyhien taloja.

Ari Eschner
A-Kruunu Oy:n hallituksen asukasedustaja, talotoimikunnan pj.